Lyrics of Muisto - Vorna

Muisto (original)

Huudon täyttämän
Ilman lopulta terä halkoo
Ainaista hiljaisuutta
Jälleen turhaan vannoo
Siihen pieneen hetkeen kaikki murtuu
Eron loppuun pimeän ja valon
Syliin tihenevän pimeyden
Laskee rakkaansa veren
Huomaan roudan lujan
Vaan ei silti koskaan voisi lähteä
Siihen pieneen hetkeen kaikki murtuu
Ristiriitaan murheen ja vihan
Vasten kovaa maata
Itkee hetken kuolon siemen
Kunnes varjoon viimein kulkee
Muttei koskaan voisi lähteä
Minne paeta edes voisi
Aina vain pelko tien tunsi
Ja kaikki, mikä eteenpäin ajaa
Yhä syvempään mielen valaa
Läisyyden ajatus lipuu
Läpi ilon, läpi surun
Hallan huurtamien, elon piiskaamien
Silmien liekki hiipuu
Joen virtaan, ikuiseen iltaan
Kaikki lopulta vajoaa
Vellovaan pintaan, surun rauhaan
Katoaa

(translation)

I cry
Without air eventually the blade will split
Always silence
He swears in vain again
For that little moment, everything breaks down
The difference between dark and light
Embracing darkness
Counting the blood of a loved one
I notice the frost is strong
But you could still never leave
For that little moment, everything breaks down
The contradiction between sorrow and anger
Against hard ground
Crying for a moment the seed of death
Until the shadow finally passes
But you could never leave
Where could you even escape
Always just fear of the road felt
And everything that moves forward
It deepens into the mind
The idea of ​​closeness flags
Through joy, through sorrow
Frosted by frost, whipped by life
The flame of the eyes fades
To the river, to the eternal evening
Everything eventually sinks
To the surging surface, to the peace of sorrow
Disappears