Lyrics of Tuulten viemää - Kaija Koo

Tuulten viemää (original)

Poika kääntää kahvinkeittimen kii
Hän laittaa ikkunan säppiin
Heittää hyvästit huoneelleen
Hän odottelee hissiään
Taas talonmies juovuksissa
Puhuu kuudella kielellään
Tuuli vie kaiken mennessään
On hän ja maailma sodassa keskenään
Tyttö lähtee kotoaan
Isä hautaustoimistostaan
Saapuu saattokeikaltaan
Raitiovaunulla rapakon taa
Hän ajatuksissaan matkustaa
Ja havahtuu kolinaan
Tytön huulet veisivät pojan mennessään
Mutta hän ei ole poikaa nähnytkään
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen
Mutta minkäs teet
He joka päivä toistensa ohi kävelee
Niin kohtalo sanelee
Ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa
Tuulten viemää
Heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan
Vuodet vierii jylisten
On jäänyt jälkiä sen
Muuten kaikki ennallaan
Nainen lähtee kotoaan
Isä firman autolla komeasti
Hautaan saatetaan
Tuuli vie kaiken mennessään
On mies ja maailma sovussa keskenään
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen… (x2)
Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin
Nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää
Tässä kävikin niin
Ja he olisivat sopineet toisilleen, mutta minkäs teit
He joka päivä toistensa ohi käveli
Niin kohtalo saneli…

(translation)

The boy turns the coffee maker on
He puts the window on the latch
Throw goodbye to his room
She is waiting for her elevator
Again a caretaker drunk
Speaks six languages
The wind takes everything as it goes
He and the world are at war with each other
The girl leaves home
Father from his funeral home
Arriving at the escort
By tram behind the creek
He travels in his thoughts
And wakes up to the noise
The girl's lips would take the boy away
But he hasn't seen a boy either
And they would fit in so well with each other
But whatever you do
They walk past each other every day
So fate dictates
And a day towards the night like a lazy robber sucks it
Taken away by the winds
I guess their story is sometimes written
Years roll by thunder
There are traces of it
Otherwise, everything is the same
The woman is leaving home
Dad in the company car handsome
They are brought to the grave
The wind takes everything as it goes
There is a man and the world in harmony with each other
And they would fit each other so well… (x2)
Then the night comes on and hits the man on the canvas
A woman looks at the stars and tries to understand
That's what happened here
And they would have agreed with each other, but whatever you did
They walked past each other every day
So fate dictated…