Lyrics of Hän ei kävele koskaan - Johanna Kurkela

Hän ei kävele koskaan (original)

Hänen kasvonsa on veistetty marmorista
Hänen vatsansa on norsunluuta
Ja kun kosketan hänen niskaansa
En mieti mitään muuta
Hänen kätensä tietävät miten
Tehdä pyytteettömästi hyvää
Hänen silmänsä ovat suota
Upottavaa ja niin syvää
Hän ei kävele koskaan
Mutta sielunsa viilettää
Kuin villi intiaani
Vuorenrinnettä välkkyvää
Hän ei kävele koskaan
Se vain unissa onnistuu
Mutta tärkeämpää onkin
Hänessä kaikki se muu
Hänen hiuksensa on punottu köysinippu
Hänen selkänsä on silkkipuuta
Ja kun sivelen hänen otsaansa
En kaipaa mitään muuta
Hänen huulensa ovat niin todet
Ja ne kuiskivat hellyydestä
Olen oppinut hänen kanssaan
Ihaninta ihmisestä
Hän ei kävele koskaan…
Hän ilman jalkoja juoksee
Hän nauttii ja iloitsee
Enemmän kuin moni niistä
Jotka oikeasti kävelee
Hän ei kävele koskaan…

(translation)

His face is carved in marble
His stomach is ivory
And when I touch his neck
I don't think of anything else
His hands know how
Do selflessly good
His eyes are swampy
Submersible and so deep
He never walks
But his soul cools
Like a wild Indian
Mountainside flickering
He never walks
It only works in dreams
But more importantly
In him everything else
Her hair is a braided rope bundle
His back is made of silk wood
And when I brush his forehead
I don't want anything else
Her lips are so true
And they whispered with tenderness
I have learned with him
The most wonderful man
He never walks…
He runs without legs
He enjoys and rejoices
More than many of them
Who really walks
He never walks…