Lyrics of Lintu - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Lintu (original)

tuskin tunnen häntäja kuitenkin
tulin häntätapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan
tämäyöon minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteähaluan
sinätiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin
hän vieläjatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitääkättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen…
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitäsentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
silläaina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin
hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinäsamassa silmiähäikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa
kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeäpuhtaan valkoista
minäpidänkin kädessäin
lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minäpaikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään
istun hiljaa vieläja muistelen
hänen viime sanojaan
niitäpuoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan…
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitäsentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
silläaina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

(translation)

i barely know the tail though
I came to see him
she is so very beautiful even more
when he turns to look at me
this is my last night
I hear him say
I am a sick and tired person
and therefore I want to leave
you already know something about life
something I know too
when you just dare to stop being afraid
paradise will get you back
he still continues with tears in his eyes
emphasizing each word
he holds me firmly in his hand
and says in the eyes…
I do not regret any of those I shut in my arms
I myself loved
I cry all of them
past which I passed
which I dodged and fled
as long as I got close to the man
I found close myself
but if myself
guarded and spared
I immediately got lost and chilled
his gaze goes out, he sighs
his grip lapses
at the same time dazzling
and the room window opens
when I look at him again, he changed
is a bird in front of you
and a bird of pure white
I hold it in my hand
the bird rises and already flies in flight
I will be left alone
the character reaches the heights of the sky
the room humming its emptiness
I sit still and remember
his last words
I repeat with half a voice
when he has gone to his expenses…
I do not regret any of those I shut in my arms
I myself loved
I cry to all those I passed by
which I dodged and fled
as long as I got close to the man
I found close myself
but if I protected myself and spared myself
I immediately got lost and chilled