Lyrics of Odotus - 51 Koodia

Odotus (original)

Mustelmani sateenkaaren väreissä
Kertoo, niinkuin sinä oisit ollut äänessä
Mut susta ei näy jälkeäkään, paitsi jäljet, jotka minussa
Tapetissa kädenjäljet tummanpunaiset
Lattialla veitsenterän palat katkenneet
Vieressäni muovipussi, johon jäänyt muodot kasvojes
Mä ootan sun palaavan
Mutta tiedän, et se on turhaa
Joten joudun itse itseäni hakkaamaan
Mä ootan sun palaavan
Tää odotus mut murhaa
Kun joudun itse itseäni hakkaamaan
Nyt kun kolmetoista päivää on jo takana
Vuoteessamme vieläkin se sama lakana
Kunpa voisin palata takaisin aikaan ennen ikävää
Voisi luulla, ettei kukaan tätä ansaitse
Et mikä kohtalo jäi sulle, mikä minulle
Mut niinkuin kaikki muukin täällä, me ei kai voitu olla pysyvää
Jospa vihdoin voisin tämän leikin lopettaa
Kaatosateella sut kuoppaasi pudottaa
Niinpä avaan pakastimen, nostan sinut, alan raahaamaan

(translation)

My bruises in rainbow colors
Says as if you were in a voice
But there is no trace of it, except in me
In the wallpaper, the handprints are dark red
On the floor, the pieces of the knife blade are broken
Next to me is a plastic bag with trapped shapes on your face
I'm waiting for the sun to come back
But I know you're not in vain
So I have to beat myself up
I'm waiting for the sun to come back
This is anticipation but murder
When I have to beat myself
Now that thirteen days are already behind us
In our bed still the same sheet
I wish I could go back in time before I missed
One would think that no one deserves this
Not what fate left you, what me
But like everything else here, I guess we couldn’t be permanent
If only I could end this game
In the pouring rain, your pit will drop
So I open the freezer, I pick you up, I start dragging