| Kohti pohjoista ratsastaa tuhat miestä tummanpuhuvaa,
|
| liekit nuolevat haarniskaa painavaa!
|
| Sodan jumalat puolellaan, tuli kuoleman takanaan,
|
| käyvät soturit uudestaan tappamaan!
|
| Opastaa tietä ohut valo Kuun, terässydän jo tahtoo taisteluun,
|
| miekka valmiina kaivattuun tappeluun.
|
| Halki maiseman roudan peittämän, valmiina menettämään elämän,
|
| lumi ylittää jääkentän myrskyävän!
|
| Ja jälleen laskeutuu ylle maan,
|
| varjo teräksen puolustamaan,
|
| voimaa ja kunniaa!
|
| Ja jälleen peittää loistollaan,
|
| varjo teräksen luvatun maan!
|
| Vihollinen verta vuotaa taas saa!
|
| «Jo hämärtyy taivaan ranta, huokaa hiljaa,
|
| kuullessaan kaukaisuudesta kantautuvan sotahuudon»
|
| Kauneus kuuluu aina kuolemaan, sankareina heidät haudataan,
|
| lippu kunnian mukaan lasketaan!
|
| Yllä laaksojen ukkostaa, iskevät tuhat salamaa!
|
| Tuhat hahmoa tummaa ratsastaa!
|
| Ja jälleen laskeutuu ylle maan,
|
| varjo teräksen puolustamaan,
|
| voimaa ja kunniaa!
|
| Ja jälleen peittää loistollaan,
|
| varjo teräksen luvatun maan!
|
| Vihollinen verta vuotaa taas saa!
|
| (Solo)
|
| Ja jälleen laskeutuu ylle maan,
|
| varjo teräksen puolustamaan,
|
| voimaa ja kunniaa!
|
| Ja jälleen peittää loistollaan,
|
| varjo teräksen luvatun maan!
|
| Vihollinen verta vuotaa taas saa! |