| Kun puhalletaan tulta thn |
| sammuvaan hiileen, |
| se savullansa meit tukehduttaa. |
| Ja jos vain muistellaan, |
| jdn kiinni ikuisuuteen. |
| Eik elet ollenkaan, |
| kaikki tm vhkin vain tuhotaan, |
| rohkeempaa on luovuttaa. |
| Kyll sin muistat, kuinka katse viiltelee. |
| Kyll sin tiedt, miten lehdet putoilee. |
| Kaikki on jo nhty, siksi pisteen nyt teen. |
| Anna jo olla. |
| Anna mun olla ja unohtaa. |
| Kun nyt jutellaan, |
| voidaan hyvin katsoa silmiin, |
| on nhty nm seint ennenkin. |
| Ei saa koskettaa, |
| ne aamut meidt imee vain kuiviin. |
| Ei tst tule nin valmiimpaa, |
| ehk on jo aika irroittaa, |
| kai saa nyt luovuttaa. |
| Kyll sin muistat, kuinka katse viiltelee. |
| Kyll sin tiedt, miten lehdet putoilee. |
| Kaikki on jo nhty, siksi pisteen nyt teen. |
| Anna jo olla. |
| Anna mun olla ja unohtaa. |
| Anna jo olla. |
| Anna mun olla ja unohtaa. |
| Kyll min tiedn, kuinka kehomme kietoutuu. |
| Kyll min muistan, kelle ihosi tuoksuu. |
| Jos tulevatkin vuodet ksiimme |
| vain rikkoutuu. |
| En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa… |