| Tiedän että on yo kun saavut kotiisi pimeään
|
| Yksinäisyys lyö sanomatta nimeään
|
| Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
|
| Tahrat näet joita sateeksi luulet
|
| Kuljen ulkona valossa kasvoillani voin tuntea tuulen
|
| Ei sitä tuntunut talossa johon palaa en koskaan, luulen
|
| En ole menossa minnekkään
|
| Ei missään tule minun luokseni minun vuokseni
|
| Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu
|
| Ei se, että meillä oli retkemme,
|
| eikä se, etta meillä oli hetkemme
|
| Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää
|
| Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
|
| Muista, että meillä oli hetkemme
|
| Kutsun saaneena tulin, lähdin kuin varas, säikähdin viimein
|
| Kun itseni tarttuneen, tajusin varttuneen
|
| Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin,
|
| tuoksusi, teit saman minulle, juoksusi, annan anteeksi sinulle
|
| Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaan muutu
|
| Ei se, että meillä oli retkemme,
|
| eikä se, etta meillä oli hetkemme
|
| Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää
|
| Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
|
| Muista, etta meillä oli hetkemme, aha
|
| Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaan muutu
|
| Ei se, että meillä oli retkemme,
|
| eikä se, etta meillä oli hetkemme
|
| Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää
|
| Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
|
| Muista, että meillä oli hetkemme, aha |