| On tähti kuin kevään aurinko ja planeetta itse Kevät |
| Sen puistot ja lähteet, sen vuoret ja laaksot |
| Ja varjoisat polut ja aavikot |
| On paratiisin palatsit ja merien alla moottorit |
| Ne pitävät liikkeellä, elämän leikissä |
| Satumaan maat ja kansat |
| Ei tänne tuu monikaan matkamies, ei löydä tai tohdi saapua |
| On matka niin pitkä, on vaaraisa tie |
| Ja turva sen varrella vähäistä |
| Vaan yksi tulee ja pakenee läpi tuhanten tulien tunnelin |
| Läpi kuilujen ajan ja voimien pyörteen |
| Ja havahtuu lopulta laivassaan |
| Tuo aluksen patsaana liekkien alas kaukana erämaan piilossa |
| Ja etsijäin tieltä hän pakenee kauas |
| Ja aloittaa pisimmän matkansa |
| Hän kuulee on vuorilla iätön nainen, kai mielipuoli tai tietäjä |
| Hän pappi on tähtien Kronoksen |
| Ja Mitran avainten kantaja |
| Löytääkö matkaaja määränsä, yksikään kerro ei tarina |
| Vaan vuoret tietää ja polut kuiskii |
| He vuosia kulkivat yhdessä |
| Suunnitellen ja oppien, toisistaan voimaa imien |
| He sekoittaa toden, synnyttää tarun |
| He päättää nyt sodat saa loppua |
| On ruhtinaat suistuva istuimiltaan korkeilta ja kylmiltä |
| On kuninkaat sortuva, maailma muuttuva |
| Portit on avoinna kaikille |