Lyrics of Kuoleman Kylmä Ikuisuus - Azaghal

Kuoleman Kylmä Ikuisuus (original)

Syvimmässä kuiluista;
Pimeimmässä onkaloista
Kasvavat mustimmat kukat
Tuhon ja ihmisvihan
Ei enää mitään jäljellä
Ei mitään minulle täällä
Kylmimmässä maailmoista
Mustimmassa sydämmista
Kasvaa uusi, syvempi suru
Uuddenlainen melankolia
Kieppuvat usvat nielaisevat minut
Helvetin jäätävät tuulet raastavat sieluani
Kuolon kylmät kynnet tarttuuat niinnun
Kutsuvat mukaansa
Kuoleman valtakuntaan
En tunne kaipunta, en katumusta
En tunne enää ahdistrusta, en tuskaa
Olen yläpuollella kiuun ja pelon
Olen yhtä kuoleman kylmän ikuis uuden kanssa
Kaaoksesta kaaokseen
Uusi järjestys nousee tuhkasta
Uusi maailma, uusi jumala
Kuningas saatana!

(translation)

At the deepest of the gaps;
In the darkest cavities
The blackest flowers grow
Destruction and human hatred
There is nothing left
Nothing for me here
In the coldest worlds
In the darkest of hearts
A new, deeper sorrow grows
A new kind of melancholy
Swirling mists swallow me
The icy winds of hell are shaking my soul
The cold nails of death catch you like that
Invite
To the realm of death
I do not feel longing, I do not repent
I no longer feel anxiety, no pain
I am above the stove and in fear
I am equal to death with the cold forever new
From chaos to chaos
The new order rises from the ashes
A new world, a new god
King Satan!