| Rappukäytävä soi: «Sä oot kusipää!», ovi läjähtää, et tänne jää, |
| mut siinä seisoo yksin sekopäänä, tietää; naapurit ruutua hiljentää. |
| mies murtuu kyyneleet poskillaan ja polvillensa rojahtaa, |
| avaa postiluukun, sisään tuijottaa, tääkö on meidän satumaa? |
| haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu |
| pieni poika, syntynyt onnelaan, heti haluaa kokeilla rajojaan, |
| vielä uskoo, toivoo, rakastaa, unelnaelämä odottaa. |
| hän kadulla kasvaa ja voimistuu, ehkä liikaa brassaa, innostuu, |
| yksi väärä ele, ivahuuto, kuuluu: «Perkele!», kylmyy punainen suu. |
| haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu |
| nuori nainen, tuomittu, veressään virtaa aikapommi, edessään |
| yksi pitkä marssi kuolemaan, yliannos noutajaa huiputtaa. |
| tyttö töötit keittää, vyön kiristää, ja valmistautuu lähtemään, |
| vaan ennen kuin aivonsa sumentuu räjähtää tajuntaan keltainen kuu. |
| haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu |
| haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu |